 |
| Siihen aikaan kun meidän taloa rakennettiin, nämä kaverit puuhasivat vallankumousta. Keskellä villapaidoissa Vihtori Kosola ja K.M. Wallenius. (Lehtikuva, Wikimedia) |
1930-luvun alkuvuosilta peräisin oleva omakotitalo hurmasi heti, mutta pidimme päämme kylmänä ja tingimme minkä voimme. Vanhaa taloa ostaessa on työnnettävä tunteet syrjään. Tai ainakin yritettävä tehdä se parhaansa mukaan.
Suomi24-keskuteluareenalla nimimerkki Mindpower antaa järkevän neuvon: luovu kohteesta mielen tasolla, sitten tee tarjous.
"Kun tuntuu, että on pakko saada ko. kiinteistö ja olet paniikissa, että joku muu vie sen nenänne edestä, niin pysähdy - vieköön. Sen ei ollut tarkoitus edes olla meidän. Anna ajan kulua. Jonkin ajan kuluttua tajuat, että jossain on talo, joka on meitä varten. Sitten kun olet mielessäsi valmis luopumaan talosta, silloin on aika miettiä tarjouksen tekemistä."
"Mikään kiinteistö ei tuo onnea. Tarjousta tehdessäsi hae samanlainen olotila kuin olisit asunut ko. kiinteistössä vuoden: Jos se on hieno ja huippukallis, olet veloissasi ja ensiviehätyksen haihduttua kaduttaa, koska velkataakka painaa etkä oikeastaan tee mitään ylimääräisillä luksusjutuilla. Jos taas asut remontinmelskaisessa talossa, josta olet maksanut kalliin hinnan, niin ei tunnu kivalta."
"Elä mielessäsi näitä tunnelmia ennen tarjouksesi tekemistä, ja näin mielessäsi syntyy oikea hinta oikeaan kohteeseen."
Yllä oleva on reipas lyhennelmä, sillä alkuperäiskommentti on niin vuolas. Minpowerin ajatus on perin juurin oikea mutta siinä on yksi heikkous. Tai valuvika, kuten nykyään sanotaan.
Se on kuin antaisi nuorelle neuvon: Älä rakastu.
Näille sivuille ryhdyn kokamaan kuulumisia talon ja tontin ylläpitoon liittyviä ajatuksia ja pohdintoja. Kuntokartoistuksen perusteella muutama pieni, helposti toteutettava ja halpa projekti on jo tiedossa. Jos ne eivät ole sitä, tulen jälkeenpäin väittämään, että luonnehdinta helppoudesta ja halpuudesta oli läpeensä ironinen.
