Ikkunan korjauksesta

Totesin, että verkosta löytyy ilmaisia oppaita ikkunoiden kunnostamiseen. Tässä äkkiseltään kaksi parasta:
Varaosapankin puupokaisen ikkunan kunnostusvideo.
Museoviraston korjauskortti vanhoille ikkunoille.
Eiköhän kevyt kunnostus ole lähes kenen tahansa tehtävissä - täyden ikkurempan kanssa harkitsisin jo ammattilaisten käyttämistä. Taitaa tosin olla ammattilaisellekin sellaista nyhräämistä, että tunteja kertyisi liikaa ja rahaa palaisi.

Kirja-arvio: Hannu Rinne, Perinnemestarin Rintamamiestalo, WSOY

Tämä kirja taitaa olla sukua televisiossa pyörineelle sarjalle, josta en itse nähnyt kuin pari pätkää. Talo ei juuri silloin ollut ajan kohtainen ja jotenkin se jäi.

Se oli menetys, jos tuo sarja oli lähellekään niin hyvä kuin tämä kirja.

Perinnemestarin Rintamamiestalo on mainio sisäänajo kenelle tahansa vanhemmista taloista kiinnostuneelle. Oma uusi kotimme on aiempaa vuosikertaa kun nämä suomalaiset tyypitalot, mutta sen verran lähellä, että kirja puolustaa paikkaansa kirjahyllyssä.

Nautittavinta kirjassa on sen asenne. Rinne kertoo, että ongelmia tulee, mutta niistä on mahdollista selvitä. Eikä ehjää kannata korjata - parempi säästää voimiaan pakkorakoon. Toisaalta hän ei vaadi vanhan talon omistajia elämään museossakaan.

Yläkertarempasta oli hyvä osio, ja ikkunoiden huolto oli hyvin kuvitettu. Sinänsä ikkunaremppaan löytyy verkostakin hyvät ohjeet ilmaiseksi.

Teknistä otetta pehmentää muutama kuvaus rintamamiestaloista ja perheistä, jotka niitä asuvat. Ja remontoivat.

Rintamamiestalo-foorumin aktiivit eivät todennäköisesti suuria valaistumisia kirjasta saa, mutta ummikoille se voitaisiin vaikka kuntien rakennusviranomaisten puolesta määrätä pakolliseksi.

Ostin omani kappaleeni Akateemisesta, koska harrastan mielijohteita. Halvemmalla kirjan voi tilata vaikkapa täältä.

Lattiamaaleista

Toinen homma, jonka aiomme tehdä muuttoa edeltävän remonttiviikon aikana on yläkerran lattia. Alkuperäinen lautalattia luonnollisesti säilytetään, mutta ajattelimme maalata sen valkoiseksi.

Hionnat ja sen semmoiset jätämme minimiin, jotta valkoisesta (kyllä - kaikista varoitteluista huolimatta) lattiasta tulisi mahdollisimman rouhea. Tähän postaukseen kokoan vähin erin vaihtoehtoisia maaleja, joiden joukosta lopullisen vallinnan teemme.

1. Tikkurilan Betolux uretaanialkydimaali oli maalikauppiaan ensimmäinen suositus. Kauppias sanoi myös, että lattia on käyttökunnossa noin viikon päästä maalauksesta - vaikka sitä ei tuon linkin takana sanotakaan. Meiltä loppuisi aika kesken.

2. Noh, toinen vaihtoehto olisi Betolux Akva Lattiamaali. Vesiohenteinen polyuretaani-akrylaattimaali kuivuisi nopeammin. Maalia käyttäneiden mukaan jopa yllättävän nopeasti.

3. Ja aina vain saman tehtaan maaleja: Permo-alkydimaali on perinnetietoisen vaihtoehto.

Väkisinhän tässä tulee tulee sellainen olo, että jos yksi tehdas tarvitsee puulattioita varten kolmea eri tuotetta, ei yksikään niistä voi olla kovin hyvä.

4. Tampereen Maalitehtaan Pokua moni on myös kehunut. Tehdas on nykyään LV Coatings ja uretaanialkydimaali Poku lienee saanut nimen Ovika. Tarjolla on myös saman niminen pohjamaali.

5. Uulatuotteem Uula-Puulattiamaalia kehutaan myös. Valmistettu luonnonhartseista ja pellavaöljy- alkydistä. Perinteistä meininkiä.

Enemmänkin vaohtoehtoja varmasti löytyy. Listaan lisää myöhemmin.

Kaikki ovat varmasti hyvä paljaalle puulle, mutta entä sellaiselle vanhalle puulattialle, jota ei edes aiota hinkata putipuhtaaksi? Mikä maali tarttuu vanhaan lakkapintaan pelkän maalipesun ja kohtuullisen karhennuksen jälkeen?

Kerron kun tiedämme.

PS. Tästä voi tulla yllättävän helppoa! Tikkurilan maaleista sopisi vain Betolux Akva, muiden kuivumisaika on yksinkertaisesti liian pitkä.

Ulko-ovi vanhaan taloon

(kuva: ovitehdas vihanto)

Avainten luovutus uuteen taloomme ei ole vielä lähelläkään. Ja kuten aiemmin kerroin, alkuvaiheessa edessä on tärkeämpiäkin projekteja kuin ulko-ovi, mutta...

Jotenkin se kirkkaanvalkoinen ulko-ovi tyyliin tämä Fenestra täällä, ei viehätä silmää. Mielellään sen vaihtaisi perinteisempään ja kauniimpaan, mutta pikainen Googlailu paljasti, ettei niitä perinteisiä ja kauniita enää tehdä. Vanhan oven metsästäminen esimerkiksi Rakennusapteekista olisi tietysti mahdollista, mutta sellaisen eristävyys on mitä on.

Tarkoitus on kuitenkin pitää kuisti lämmöissä.

Ovitehdas Vihannon kohdalla tilanne näytti olevan sama kuin muuallakin. Kovin on ovimallisto vanhaan taloon modernia. Mutta kuinka ollakaan, sivuston galleriasta löytyi kaksi kuvaa, jota vastaavat kauneusihanteotani. Kuvassa ovista toinen.

Nämä ovat ovat nähtävästi tilaustöitä, ja arvatenkin pahuksen kalliita, mutta selvitetään se sitten kun oviprojekti on ajankohtainen.

Sietämättömästi vaihtoehtoja

Ensimmäisessä viestissäni viittasin kuntokartoituksen paljastamiin korjaustarpeisiin - pieniin projekteihin, jotka hoitaisin näppärästi ja pikkurahalla suit sait pois päiväjärjestyksestä.

... sanoi lapamato.

Ensimmäinen noista hankkeista on kuistin alla sijaitseva apukeittiö. Talo on sen verran rinteessä, ettei tuo tila ole kokonaan maan alla vaan siinä on ainoastaan kaksi maanvaraista seinää. Nämä apukeittiön - tai kodinhoitohuoneen - seinät ovat lecaharkoista ja sisäpuolella on laitettu puukoolaus, villaa ja jokin kivipohjainen levy.

Riskirakenne, mutta 1980-luvulla se tuntui useimpien mielestä täysin pätevältä ratkaisulta.

Tilassa oli ummehtunut tuoksu ja kuntokartoitattajan käyttämät Vaisalan laiteet paljastivat poralla tehdyn reiän kautta kohonneita kosteuspitoisuuksia.  Mittatulos oli 76,5 RH %, + 15,8 °C, vesimäärä 10,3 g/m3. Vastaava sisäilma oli 35,8 RH %, +23,8 °C, vesimäärä 7,7 g/m3jaulkoilma 31,7 RH %, 20,2 °C, vesimäärä 5,6 g/m3.

Minulle tuo ei kertonut juuri mitään, enemmän kertoi se, kun leikkasimme myyjän kanssa pistosahalla 20x30 cm reiän seinään ja katsoimme. Ei tuo kovin pahalta näytä. Koolauksen ja harkkojen välissä olevat pulikatkin ovat vielä kunnossa. Villa oli vähän harkon puolelta tummunut ja puu oli pinnasta vähän kostean oloista - lahoa tai hometta emme ainakaan tässä vaiheessa nähneet.

Ei sitten muuta kuin harkkoseinä paljaaksi ja tilalle... Niin mitä?

1) Rivinteeraus, eli verhomuuraus - betonista tai siporexistä. Jälkimmäisessä olisi vähän eristävyyttäkin. Ja väliseinäelementeillä valmista syntyisi nopeasti. Samanlaisia saa kevytbetonistakin, kun käyttää ACO-levyjä.
2) Kaliumsilikaattilevyt, Epathermiä tai jotain muuta. On sitten viimeisen päälle hienoa tavaraa, imee kosteuden sisäänstä ja luovuttaa sen tasaisesti sisäilmaan, eikä home tms varmasti tartu. Toisaalta on myös hinnakasta. Eikä tuon seinän tilanne nyt niin paha ole.
3) Pelkkä rappaus ja hengittävä maali. Seinän ulkopuolella on kuitenkin patolevy n. 5cm styroksia ja muovi. Ei se paljon ole Suomen talvessa, mutta sentään jotain. Ja maan alla on lämmintä.
4) Vähän edellisestä parannettu: lämpöerisetrappaus. Weber Therm 507 näyttää aika mainiolta tavaralta. Ei se ainakaan huonompaa voi olla kuin pelkkä rappaus.
5) Ja ehdottipa joku tällaista ulko/sisätilojen rappauslevyäkin. Permabasessa olisi vähän eristettä mukana. Ehkä?

Olen kiinnostunut tuosta lämpörappauksesta. Rakennustaidon artikkelissa se vaikutti fiksulta.

"Laskentatulosten mukaan sisäpuolelle tehtävä lisälämmöneristys betoniharkkomuurauksella tai polyuretaanilevyllä olisi kasvattanut vanhan tiilimuurauksen kosteuspitoisuutta ja heikentänyt rakenteen kuivumiskykyä. Tämä olisi edesauttanut kosteus- ja mikrobivaurioiden syntymistä sekä pakkasrapautumista tiilessä, DI Jukka Huttunen Insinööritoimisto Mikko Vahanen Oy:stä kertoo. – Lisäksi lämpötilaerot kylmäsillan kohdalla olisivat kasvaneet ja lattioiden pintalämpötila olisi seinien läheisyydessä laskenut alkuperäisestä tilanteesta, Huttunen toteaa. Huttusen mielestä lämmöneristyslaasti maxit Therm 74 M osoittautui massiivitiilisen rakennuksen eristämisessä hyväksi ratkaisuksi. Laasti on huokoista ja läpäisee hyvin vesihöyryä. Rakenne pysyy kuivana."

Tuotteen nimi on vaihtunut, mutta käsittääkseni se on samaa kamaa. Lämpöeristerappaus voisi olla sopiva ja riskitön kevytratkaisu. Tilanteen seuraaminen tulevina vuosina olisi kohtuullisen helppoa ja jos lämpöeriste ei riittäisi, voinkin ryhtyä kaivelemaan kivijalan vierustaa ulkopuolelta auki ja ryhtyä eristämään oikeaoppisesti ulkopuolelta.

Toisaalta Kalsiumsilikaatti kiinnostaa myös - kyselen kokemuksia Rintamamoestalo-forumilta...

Talon luovutus on vasta elokuussa, joten varaan itselläni oikeuden muuttaa mieltäni ja valintaani. Vielä moneen kertaan.