Isäinpäivälahja, voi kun en keksinyt pyytää...

Syksy on pitkällä ja rännit vielä puhdistamatta.
Voi kun olisi tällainen, niin ei tarvitsisi yrittää sohia 5m korkeuteen. Saati yrittää tehdä siellä jotain tikkaiden varassa.

Siirtäisitkö kehikon

Sitäkin tuli joskus pohdittua, mutta onneksi on näitä valmiitakin taloja, joita ropata. Tässä kuitenkin mainio tietopaketti siitä, miten siirto tehtäisiin: http://www.trkk.fi/sites/default/files/attachments/hirsikehikko_Palonen30.pdf

Ja mikähän se tämä on?

Hmm. Tuohon pitäisi saada patteri.

Tein reiän seinään

Tein reiän yläkerran seinään tuloilmaräppänään varten. Boschin valkoisella rasiaporalla reikä syntyi aika komeasti, mutta mitä syvemmälle mentiin sitä haastavammaksi homma kävi. Varsinkin purut olivat kinkkisiä, siinä ei oikein uskaltanut painaa kun rupesi mietityttämään kitka ja kipinät.


Tältä se näytti. Ulkoa sisällepäin:

1. Gyproc tai vastaava
2. Gyproc tai vastaava
3. Foliopaperi tai vastaava
4. Villa 5cm
5. Musta pikipaperi
6. Laudoitus
7. Musta pikipaperi
8. Purua n10 cm
9. Musta pikipaperi
10. Ensimmäinen ulkolaiudoitus, pystyrimarakenne
11. Toinen ulkolaudoitus, vaaka

Porasin kyllä sisältä ulkoa, mutta oikealta vasemmalle on länsimaisen arkikokemuksen mukaan luontevampi lukujärjestys.
Kun villaa on käytetty, niin kiva että on tuo foliokerros kosteutta sulkemassa.
Ehkä jossain vaiheessa teen vielä yhden venttiilin alakertaankin. Siellä on tosin hirsiseinä, joten voi olla etten lähde kuppiporalla.

Kellariprojekti, materiaalina kalsiumsilikaattilevyt

Muutto on tehty ja viimeiset parikymmentä pahvilaatikkoa lojuu nurkissa keräämässä pölyä. Samalla on valmistunut myös ensimmäinen iso projekti uudessa kodissa.

Nimittäin kodinhoitohuone, joka sijaitsee kuistin alla kellarissa. Tartuimme toimeen, koska olimme huolissamme - ja kuntokartoittaja oli - huoneen kahdesta maanvastaisesta seinästä. Niiden rakenne ei ollut paras mahdollinen. Villa, koolaus ja levyseinä ei ole optimiratkaisu maanvastaisessa lekaharkkoseinässä. Ei, vaikka ulkopuolella oliskin patolevy, viitisen senttiä styroksia ja muovi.
 

 

II Aloitus

Tuo ensimmäinen kuva näyttää, miltä huone näytti välittäjän esitteessä. Ei mitenkään paha, kaapit vähän hassusti, mutta ihan siisti pyykinpesutila. Mutta minkäs teet - se on menoa nyt, sorkkarauta esiin!

Kaapit, sähköt, vedet ja vesikiertoiset patterit saivat lähteä ensin.

Viereisessä kuvassa näkyy reikä, josta tutustuimme rakenteeseen kuntokartoituksen yhteydessä. Myöhemmin kävi ilmi, että olimme avanneet seinän juuri siitä "pahimmasta" paikasta ja mitanneet kohollaan olevat kosteudet siitä. Eli seinän takaa ei löytynyt ikäviä yllätyksiä, ja me olimme siitä hyvin tyytyväisiä.

Joku jyrsijä siellä oli tietysti seikkaillut. lekaharkkoseinä oli vähän säästeliäästi muurattu, eikä siitä läpipääsy vaatinut sinnikkäältä hiirulaiselta paljonkaan. Lisäksi villa on tummunut muutamista kodhin, joissa se pääsi koskettamaan paljasta lekaseinää. Onneksi näitä kohtia ei ollut montaa.

Seinän alareuna oli osittain eristetty styroxilla.

Pääosin seinä oli hyvän näköinen. Koolaukset oli erotettu nappuloilla irti seinästä ja siksi ihan priimakunnossa. Jopa koolauksen alajuoksu oli pysynyt terveenä.

 

Epämääräisesti tasoiteltu kattolevy minua ärsytti mitä enemmän sitä katselin. Sekin saisi mennä, jos vain saisin taivuteltua talkoomiehet ylimääräiseen projektiin.
 

Ensimmäisen päivän työn tulos kuta kuinkin tässä. Nyt kotiin odottelemaan avainten virallista luovutusta - ja kiitokset talon myyjille, jotka päästivät meidät hajottamaan paikkoja jo etukäteen.

 

III Rakentaminen

 

Viikkoa myöhemmin saimme kellariin avaimet ja talkoomiehiä. Siis vaarin ja velipoikia.

Suuri osa omaa aikaani kului yläkerran seinien palkaus-, teippaus- ja maalaushommissa mummin ja muiden apuvoimien kanssa. Avainten luovutuksesta muuttoon oli noin viikko ja maalaushommat oli tehtävä ennen sitä. Kodinhoitotilan kanssa ei ollut niin kiire - saisihan pesukoneen pyörimään tarpeen niin vaatiessa myös pannuhuoneessa.

 

Yllä oleva kuva osoittaa kulmauksen, jossa kosteutta pääsi ulkopuolelta seinärakenteeseen. Tuolla kohtaa kivijalan ulkopuolella on syytä parantaa maanpinnan kallistuksia. Sisäpuolelle päätimme laitaa materiaalia, joka ei kosteudesta hätkähdä - kalsiumsilikaattilevyt. Suomessa harva tuntuu tuntevan niitä, ja vielä harvempi on käyttänyt.

Allekirjoitan perusväittämän, että maanvastaisia seiniä ei pääsääntöisesti pitäisi eristää sisäpuolelta - tämä materiaali ei kuitenkaan millään tavoin estä seinän sisäänpäin kuivumista. Päin vastoin, kalsium-silikaattilevy imee sekä rakenteesta että huonetilasta kosteuden ja luovuttaa sitä huoneilman normalisoiduttua. Kivirakenteisena levyn pitäisi olla enemmän osa seinää kuin jokin ulkopuolinen eriste. Levy on vahvasti emäksinen (ph luokkaa 10) eikä sen pitäisi millään kasvaa hometta. Palonkestävyyskin on noin 1000 asteen luokkaa...

Materiaalia käytetään kosteusvauriokohteissa. Tässä nyt ei ole vielä vauriota, mutta käytetään silti. Jos rakenne ei toimi, tilataan sitten sen kaivinkone ja kuormaautollinen fuktidräniä ja mitä näitä onkaan.

Rakennustyön aikana haasteena oli seinien kaltevuus ja kierous. Seinät eivät olleet 90 asteen kulmassa eivätkä suoria sen kummemmin pysty- kuin vaakasuunnassakaan.

Korjasimme minkä voimme. Pahimpia törstöjä ajelimme rälläkällä ja tarkoitusta varten kehitetyllä timanttilaikalla. Pahuksenmoista hommaa. Minuutti työtä ja viisitoista minuuttia tuuletusta. Sitten tasoitimme.

Käytimme tanskalaisen Skamolin levyjä, joita Suomessa ei tähän tarkoitukseen ole juuri markkinoitu. Maahantuoja Abresto on toimittanut tavaraa enemmänkin lämpövoimalaitoksille ja tulisijoihin.

Kaveri vähän ihmetteli, että mistä osasin tulla projektiini häneltä levyjä hakemaan.

Samaa tavaraa nämä kuitenkin ovat kuin esimerkiksi Procoat Paintsin tuotteet. Tässä tapauksessa tavara oli kuitenkin Herttoniemessä, joten vältimme rahtimaksut. Tässä videossa näette, miten homma etenee kuin Strömsössä. Meidän tapauksessamme humalaisen muurarin tekemä lekaharkkoseinä aiheutti päänvaivaa. Sovittelua oli enemmän.

 

Käytimme rappaukseen maahantuojan ohjeiden mukaan Vetonitin 410 -laastia. Lisäksi käytimme Tikkurilan silikaattiprimeria - vaikka myöhemmin kuulimme, että pelkkä vesi olisi riittänyt. Emme luottaneet pelkkään Vetonitiin, vaan vedimme levyn läpi sieltä täältä vielä kevytbetoniruuvitkin. Jos tuotteen nimi on Fíxu, niin ei kai se voi olla väärä valinta.

Sain ylipuhuttua talkoomiehet myös kattoprojektiin.

Sinne oli laitettu koolingeiksi jotain jätelautaa, joten olin tyytyväinen siitä, että päätimme kasvattaa projektia tämän verran.

Valmiiksi maalattu paneeli on kalliimpaa - paljon kalliimpaa - mutta nyt ei jäädä nysväämään. Sitten alkoi kaapistojen kokoaminen, vesien veto jne...

Maahantuoja suositteli seinien rappausta, mutta tässä huoneessa seinät jäävät pääosin kalusteiden alle piiloon. Maalasimme Tikkurilan silikaattimaalilla.

Muutto tuli ja meni ja talkoomiehetkin kävivät välillä kotonaan. Olisi varmaan mennyt apukeittiön käyttöönotto jouluun, elleivät vaari olisi tullut takaisin töihin.

 

IV Valmis

Alla näkyy lopputulos. Seuraavaksi mietitään miten päälystämme välitilan mahdollisimman hengittävästi. Mutta ehtiihän sitä - pääsia, että koneet pyörii. Tällaisenaanhan se seinä hengittää maksimaalisesti.

 

Ikkunan korjauksesta

Totesin, että verkosta löytyy ilmaisia oppaita ikkunoiden kunnostamiseen. Tässä äkkiseltään kaksi parasta:
Varaosapankin puupokaisen ikkunan kunnostusvideo.
Museoviraston korjauskortti vanhoille ikkunoille.
Eiköhän kevyt kunnostus ole lähes kenen tahansa tehtävissä - täyden ikkurempan kanssa harkitsisin jo ammattilaisten käyttämistä. Taitaa tosin olla ammattilaisellekin sellaista nyhräämistä, että tunteja kertyisi liikaa ja rahaa palaisi.

Kirja-arvio: Hannu Rinne, Perinnemestarin Rintamamiestalo, WSOY

Tämä kirja taitaa olla sukua televisiossa pyörineelle sarjalle, josta en itse nähnyt kuin pari pätkää. Talo ei juuri silloin ollut ajan kohtainen ja jotenkin se jäi.

Se oli menetys, jos tuo sarja oli lähellekään niin hyvä kuin tämä kirja.

Perinnemestarin Rintamamiestalo on mainio sisäänajo kenelle tahansa vanhemmista taloista kiinnostuneelle. Oma uusi kotimme on aiempaa vuosikertaa kun nämä suomalaiset tyypitalot, mutta sen verran lähellä, että kirja puolustaa paikkaansa kirjahyllyssä.

Nautittavinta kirjassa on sen asenne. Rinne kertoo, että ongelmia tulee, mutta niistä on mahdollista selvitä. Eikä ehjää kannata korjata - parempi säästää voimiaan pakkorakoon. Toisaalta hän ei vaadi vanhan talon omistajia elämään museossakaan.

Yläkertarempasta oli hyvä osio, ja ikkunoiden huolto oli hyvin kuvitettu. Sinänsä ikkunaremppaan löytyy verkostakin hyvät ohjeet ilmaiseksi.

Teknistä otetta pehmentää muutama kuvaus rintamamiestaloista ja perheistä, jotka niitä asuvat. Ja remontoivat.

Rintamamiestalo-foorumin aktiivit eivät todennäköisesti suuria valaistumisia kirjasta saa, mutta ummikoille se voitaisiin vaikka kuntien rakennusviranomaisten puolesta määrätä pakolliseksi.

Ostin omani kappaleeni Akateemisesta, koska harrastan mielijohteita. Halvemmalla kirjan voi tilata vaikkapa täältä.

Lattiamaaleista

Toinen homma, jonka aiomme tehdä muuttoa edeltävän remonttiviikon aikana on yläkerran lattia. Alkuperäinen lautalattia luonnollisesti säilytetään, mutta ajattelimme maalata sen valkoiseksi.

Hionnat ja sen semmoiset jätämme minimiin, jotta valkoisesta (kyllä - kaikista varoitteluista huolimatta) lattiasta tulisi mahdollisimman rouhea. Tähän postaukseen kokoan vähin erin vaihtoehtoisia maaleja, joiden joukosta lopullisen vallinnan teemme.

1. Tikkurilan Betolux uretaanialkydimaali oli maalikauppiaan ensimmäinen suositus. Kauppias sanoi myös, että lattia on käyttökunnossa noin viikon päästä maalauksesta - vaikka sitä ei tuon linkin takana sanotakaan. Meiltä loppuisi aika kesken.

2. Noh, toinen vaihtoehto olisi Betolux Akva Lattiamaali. Vesiohenteinen polyuretaani-akrylaattimaali kuivuisi nopeammin. Maalia käyttäneiden mukaan jopa yllättävän nopeasti.

3. Ja aina vain saman tehtaan maaleja: Permo-alkydimaali on perinnetietoisen vaihtoehto.

Väkisinhän tässä tulee tulee sellainen olo, että jos yksi tehdas tarvitsee puulattioita varten kolmea eri tuotetta, ei yksikään niistä voi olla kovin hyvä.

4. Tampereen Maalitehtaan Pokua moni on myös kehunut. Tehdas on nykyään LV Coatings ja uretaanialkydimaali Poku lienee saanut nimen Ovika. Tarjolla on myös saman niminen pohjamaali.

5. Uulatuotteem Uula-Puulattiamaalia kehutaan myös. Valmistettu luonnonhartseista ja pellavaöljy- alkydistä. Perinteistä meininkiä.

Enemmänkin vaohtoehtoja varmasti löytyy. Listaan lisää myöhemmin.

Kaikki ovat varmasti hyvä paljaalle puulle, mutta entä sellaiselle vanhalle puulattialle, jota ei edes aiota hinkata putipuhtaaksi? Mikä maali tarttuu vanhaan lakkapintaan pelkän maalipesun ja kohtuullisen karhennuksen jälkeen?

Kerron kun tiedämme.

PS. Tästä voi tulla yllättävän helppoa! Tikkurilan maaleista sopisi vain Betolux Akva, muiden kuivumisaika on yksinkertaisesti liian pitkä.

Ulko-ovi vanhaan taloon

(kuva: ovitehdas vihanto)

Avainten luovutus uuteen taloomme ei ole vielä lähelläkään. Ja kuten aiemmin kerroin, alkuvaiheessa edessä on tärkeämpiäkin projekteja kuin ulko-ovi, mutta...

Jotenkin se kirkkaanvalkoinen ulko-ovi tyyliin tämä Fenestra täällä, ei viehätä silmää. Mielellään sen vaihtaisi perinteisempään ja kauniimpaan, mutta pikainen Googlailu paljasti, ettei niitä perinteisiä ja kauniita enää tehdä. Vanhan oven metsästäminen esimerkiksi Rakennusapteekista olisi tietysti mahdollista, mutta sellaisen eristävyys on mitä on.

Tarkoitus on kuitenkin pitää kuisti lämmöissä.

Ovitehdas Vihannon kohdalla tilanne näytti olevan sama kuin muuallakin. Kovin on ovimallisto vanhaan taloon modernia. Mutta kuinka ollakaan, sivuston galleriasta löytyi kaksi kuvaa, jota vastaavat kauneusihanteotani. Kuvassa ovista toinen.

Nämä ovat ovat nähtävästi tilaustöitä, ja arvatenkin pahuksen kalliita, mutta selvitetään se sitten kun oviprojekti on ajankohtainen.

Sietämättömästi vaihtoehtoja

Ensimmäisessä viestissäni viittasin kuntokartoituksen paljastamiin korjaustarpeisiin - pieniin projekteihin, jotka hoitaisin näppärästi ja pikkurahalla suit sait pois päiväjärjestyksestä.

... sanoi lapamato.

Ensimmäinen noista hankkeista on kuistin alla sijaitseva apukeittiö. Talo on sen verran rinteessä, ettei tuo tila ole kokonaan maan alla vaan siinä on ainoastaan kaksi maanvaraista seinää. Nämä apukeittiön - tai kodinhoitohuoneen - seinät ovat lecaharkoista ja sisäpuolella on laitettu puukoolaus, villaa ja jokin kivipohjainen levy.

Riskirakenne, mutta 1980-luvulla se tuntui useimpien mielestä täysin pätevältä ratkaisulta.

Tilassa oli ummehtunut tuoksu ja kuntokartoitattajan käyttämät Vaisalan laiteet paljastivat poralla tehdyn reiän kautta kohonneita kosteuspitoisuuksia.  Mittatulos oli 76,5 RH %, + 15,8 °C, vesimäärä 10,3 g/m3. Vastaava sisäilma oli 35,8 RH %, +23,8 °C, vesimäärä 7,7 g/m3jaulkoilma 31,7 RH %, 20,2 °C, vesimäärä 5,6 g/m3.

Minulle tuo ei kertonut juuri mitään, enemmän kertoi se, kun leikkasimme myyjän kanssa pistosahalla 20x30 cm reiän seinään ja katsoimme. Ei tuo kovin pahalta näytä. Koolauksen ja harkkojen välissä olevat pulikatkin ovat vielä kunnossa. Villa oli vähän harkon puolelta tummunut ja puu oli pinnasta vähän kostean oloista - lahoa tai hometta emme ainakaan tässä vaiheessa nähneet.

Ei sitten muuta kuin harkkoseinä paljaaksi ja tilalle... Niin mitä?

1) Rivinteeraus, eli verhomuuraus - betonista tai siporexistä. Jälkimmäisessä olisi vähän eristävyyttäkin. Ja väliseinäelementeillä valmista syntyisi nopeasti. Samanlaisia saa kevytbetonistakin, kun käyttää ACO-levyjä.
2) Kaliumsilikaattilevyt, Epathermiä tai jotain muuta. On sitten viimeisen päälle hienoa tavaraa, imee kosteuden sisäänstä ja luovuttaa sen tasaisesti sisäilmaan, eikä home tms varmasti tartu. Toisaalta on myös hinnakasta. Eikä tuon seinän tilanne nyt niin paha ole.
3) Pelkkä rappaus ja hengittävä maali. Seinän ulkopuolella on kuitenkin patolevy n. 5cm styroksia ja muovi. Ei se paljon ole Suomen talvessa, mutta sentään jotain. Ja maan alla on lämmintä.
4) Vähän edellisestä parannettu: lämpöerisetrappaus. Weber Therm 507 näyttää aika mainiolta tavaralta. Ei se ainakaan huonompaa voi olla kuin pelkkä rappaus.
5) Ja ehdottipa joku tällaista ulko/sisätilojen rappauslevyäkin. Permabasessa olisi vähän eristettä mukana. Ehkä?

Olen kiinnostunut tuosta lämpörappauksesta. Rakennustaidon artikkelissa se vaikutti fiksulta.

"Laskentatulosten mukaan sisäpuolelle tehtävä lisälämmöneristys betoniharkkomuurauksella tai polyuretaanilevyllä olisi kasvattanut vanhan tiilimuurauksen kosteuspitoisuutta ja heikentänyt rakenteen kuivumiskykyä. Tämä olisi edesauttanut kosteus- ja mikrobivaurioiden syntymistä sekä pakkasrapautumista tiilessä, DI Jukka Huttunen Insinööritoimisto Mikko Vahanen Oy:stä kertoo. – Lisäksi lämpötilaerot kylmäsillan kohdalla olisivat kasvaneet ja lattioiden pintalämpötila olisi seinien läheisyydessä laskenut alkuperäisestä tilanteesta, Huttunen toteaa. Huttusen mielestä lämmöneristyslaasti maxit Therm 74 M osoittautui massiivitiilisen rakennuksen eristämisessä hyväksi ratkaisuksi. Laasti on huokoista ja läpäisee hyvin vesihöyryä. Rakenne pysyy kuivana."

Tuotteen nimi on vaihtunut, mutta käsittääkseni se on samaa kamaa. Lämpöeristerappaus voisi olla sopiva ja riskitön kevytratkaisu. Tilanteen seuraaminen tulevina vuosina olisi kohtuullisen helppoa ja jos lämpöeriste ei riittäisi, voinkin ryhtyä kaivelemaan kivijalan vierustaa ulkopuolelta auki ja ryhtyä eristämään oikeaoppisesti ulkopuolelta.

Toisaalta Kalsiumsilikaatti kiinnostaa myös - kyselen kokemuksia Rintamamoestalo-forumilta...

Talon luovutus on vasta elokuussa, joten varaan itselläni oikeuden muuttaa mieltäni ja valintaani. Vielä moneen kertaan.

Se on meidän

Siihen aikaan kun meidän taloa rakennettiin, nämä kaverit puuhasivat
vallankumousta. Keskellä villapaidoissa Vihtori Kosola ja K.M. Wallenius.
(Lehtikuva, Wikimedia)

Tällä päivämäärällä se on meidän. Tai noh - ehkä sittenkin pankin, mutta se velka on meidän, joten eiköhän se ole kutakuinkin sama asia.

1930-luvun alkuvuosilta peräisin oleva omakotitalo hurmasi heti, mutta pidimme päämme kylmänä ja tingimme minkä voimme. Vanhaa taloa ostaessa on työnnettävä tunteet syrjään. Tai ainakin yritettävä tehdä se parhaansa mukaan.

Suomi24-keskuteluareenalla nimimerkki Mindpower antaa järkevän neuvon: luovu kohteesta mielen tasolla, sitten tee tarjous.

"Kun tuntuu, että on pakko saada ko. kiinteistö ja olet paniikissa, että joku muu vie sen nenänne edestä, niin pysähdy - vieköön. Sen ei ollut tarkoitus edes olla meidän. Anna ajan kulua. Jonkin ajan kuluttua tajuat, että jossain on talo, joka on meitä varten. Sitten kun olet mielessäsi valmis luopumaan talosta, silloin on aika miettiä tarjouksen tekemistä."

"Mikään kiinteistö ei tuo onnea. Tarjousta tehdessäsi hae samanlainen olotila kuin olisit asunut ko. kiinteistössä vuoden: Jos se on hieno ja huippukallis, olet veloissasi ja ensiviehätyksen haihduttua kaduttaa, koska velkataakka painaa etkä oikeastaan tee mitään ylimääräisillä luksusjutuilla. Jos taas asut remontinmelskaisessa talossa, josta olet maksanut kalliin hinnan, niin ei tunnu kivalta."

"Elä mielessäsi näitä tunnelmia ennen tarjouksesi tekemistä, ja näin mielessäsi syntyy oikea hinta oikeaan kohteeseen."

Yllä oleva on reipas lyhennelmä, sillä alkuperäiskommentti on niin vuolas. Minpowerin ajatus on perin juurin oikea mutta siinä on yksi heikkous. Tai valuvika, kuten nykyään sanotaan.

Se on kuin antaisi nuorelle neuvon: Älä rakastu.

Näille sivuille ryhdyn kokamaan kuulumisia talon ja tontin ylläpitoon liittyviä ajatuksia ja pohdintoja. Kuntokartoistuksen perusteella muutama pieni, helposti toteutettava ja halpa projekti on jo tiedossa. Jos ne eivät ole sitä, tulen jälkeenpäin väittämään, että luonnehdinta helppoudesta ja halpuudesta oli läpeensä ironinen.