Muutto on tehty ja viimeiset parikymmentä pahvilaatikkoa lojuu nurkissa keräämässä pölyä. Samalla on valmistunut myös ensimmäinen iso projekti uudessa kodissa.
Nimittäin kodinhoitohuone, joka sijaitsee kuistin alla kellarissa. Tartuimme toimeen, koska olimme huolissamme - ja kuntokartoittaja oli - huoneen kahdesta maanvastaisesta seinästä. Niiden rakenne ei ollut paras mahdollinen. Villa, koolaus ja levyseinä ei ole optimiratkaisu maanvastaisessa lekaharkkoseinässä. Ei, vaikka ulkopuolella oliskin patolevy, viitisen senttiä styroksia ja muovi.
II Aloitus
Tuo ensimmäinen kuva näyttää, miltä huone näytti välittäjän esitteessä. Ei mitenkään paha, kaapit vähän hassusti, mutta ihan siisti pyykinpesutila. Mutta minkäs teet - se on menoa nyt, sorkkarauta esiin!
Kaapit, sähköt, vedet ja vesikiertoiset patterit saivat lähteä ensin.
Viereisessä kuvassa näkyy reikä, josta tutustuimme rakenteeseen kuntokartoituksen yhteydessä. Myöhemmin kävi ilmi, että olimme avanneet seinän juuri siitä "pahimmasta" paikasta ja mitanneet
kohollaan olevat kosteudet siitä. Eli seinän takaa ei löytynyt ikäviä yllätyksiä, ja me olimme siitä hyvin tyytyväisiä.
Joku jyrsijä siellä oli tietysti seikkaillut. lekaharkkoseinä oli vähän säästeliäästi muurattu, eikä siitä läpipääsy vaatinut sinnikkäältä hiirulaiselta paljonkaan. Lisäksi villa on tummunut muutamista kodhin, joissa se pääsi koskettamaan paljasta lekaseinää. Onneksi näitä kohtia ei ollut montaa.
Seinän alareuna oli osittain eristetty styroxilla.

Pääosin seinä oli hyvän näköinen. Koolaukset oli erotettu nappuloilla irti seinästä ja siksi ihan priimakunnossa. Jopa koolauksen alajuoksu oli pysynyt terveenä.
Epämääräisesti tasoiteltu kattolevy minua ärsytti mitä enemmän sitä katselin. Sekin saisi mennä, jos vain saisin taivuteltua talkoomiehet ylimääräiseen projektiin.
Ensimmäisen päivän työn tulos kuta kuinkin tässä. Nyt kotiin odottelemaan avainten virallista luovutusta - ja kiitokset talon myyjille, jotka päästivät meidät hajottamaan paikkoja jo etukäteen.
III Rakentaminen

Viikkoa myöhemmin saimme kellariin avaimet ja talkoomiehiä. Siis vaarin ja velipoikia.
Suuri osa omaa aikaani kului yläkerran seinien palkaus-, teippaus- ja maalaushommissa mummin ja muiden apuvoimien kanssa. Avainten luovutuksesta muuttoon oli noin viikko ja maalaushommat oli tehtävä ennen sitä. Kodinhoitotilan kanssa ei ollut niin kiire - saisihan pesukoneen pyörimään tarpeen niin vaatiessa myös pannuhuoneessa.
Yllä oleva kuva osoittaa kulmauksen, jossa kosteutta pääsi ulkopuolelta seinärakenteeseen. Tuolla kohtaa kivijalan ulkopuolella on syytä parantaa maanpinnan kallistuksia. Sisäpuolelle päätimme laitaa materiaalia, joka ei kosteudesta hätkähdä - kalsiumsilikaattilevyt. Suomessa harva tuntuu tuntevan niitä, ja vielä harvempi on käyttänyt.
Allekirjoitan perusväittämän, että maanvastaisia seiniä ei pääsääntöisesti pitäisi eristää sisäpuolelta - tämä materiaali ei kuitenkaan millään tavoin estä seinän sisäänpäin kuivumista. Päin vastoin, kalsium-silikaattilevy imee sekä rakenteesta että huonetilasta kosteuden ja luovuttaa sitä huoneilman normalisoiduttua. Kivirakenteisena levyn pitäisi olla enemmän osa seinää kuin jokin ulkopuolinen eriste. Levy on vahvasti emäksinen (ph luokkaa 10) eikä sen pitäisi millään kasvaa hometta. Palonkestävyyskin on noin 1000 asteen luokkaa...

Materiaalia käytetään kosteusvauriokohteissa. Tässä nyt ei ole vielä vauriota, mutta käytetään silti. Jos rakenne ei toimi, tilataan sitten sen kaivinkone ja kuormaautollinen fuktidräniä ja mitä näitä onkaan.
Rakennustyön aikana haasteena oli seinien kaltevuus ja kierous. Seinät eivät olleet 90 asteen kulmassa eivätkä suoria sen kummemmin pysty- kuin vaakasuunnassakaan.
Korjasimme minkä voimme. Pahimpia törstöjä ajelimme rälläkällä ja tarkoitusta varten kehitetyllä timanttilaikalla. Pahuksenmoista hommaa. Minuutti työtä ja viisitoista minuuttia tuuletusta. Sitten tasoitimme.

Käytimme tanskalaisen Skamolin levyjä, joita Suomessa ei tähän tarkoitukseen ole juuri markkinoitu. Maahantuoja
Abresto on toimittanut tavaraa enemmänkin lämpövoimalaitoksille ja tulisijoihin.
Kaveri vähän ihmetteli, että mistä osasin tulla projektiini häneltä levyjä hakemaan.
Samaa tavaraa nämä kuitenkin ovat kuin esimerkiksi Procoat Paintsin tuotteet. Tässä tapauksessa tavara oli kuitenkin Herttoniemessä, joten vältimme rahtimaksut. Tässä
videossa näette, miten homma etenee kuin Strömsössä. Meidän tapauksessamme humalaisen muurarin tekemä lekaharkkoseinä aiheutti päänvaivaa. Sovittelua oli enemmän.

Käytimme rappaukseen maahantuojan ohjeiden mukaan Vetonitin 410 -laastia. Lisäksi käytimme Tikkurilan silikaattiprimeria - vaikka myöhemmin kuulimme, että pelkkä vesi olisi riittänyt. Emme luottaneet pelkkään Vetonitiin, vaan vedimme levyn läpi sieltä täältä vielä kevytbetoniruuvitkin. Jos tuotteen nimi on Fíxu, niin ei kai se voi olla väärä valinta.

Sain ylipuhuttua talkoomiehet myös kattoprojektiin.
Sinne oli laitettu koolingeiksi jotain jätelautaa, joten olin tyytyväinen siitä, että päätimme kasvattaa projektia tämän verran.
Valmiiksi maalattu paneeli on kalliimpaa - paljon kalliimpaa - mutta nyt ei jäädä nysväämään. Sitten alkoi kaapistojen kokoaminen, vesien veto jne...
Maahantuoja suositteli seinien rappausta, mutta tässä huoneessa seinät jäävät pääosin kalusteiden alle piiloon. Maalasimme Tikkurilan silikaattimaalilla.
Muutto tuli ja meni ja talkoomiehetkin kävivät välillä kotonaan. Olisi varmaan mennyt apukeittiön käyttöönotto jouluun, elleivät vaari olisi tullut takaisin töihin.
IV Valmis
Alla näkyy lopputulos. Seuraavaksi mietitään miten päälystämme välitilan mahdollisimman hengittävästi. Mutta ehtiihän sitä - pääsia, että koneet pyörii. Tällaisenaanhan se seinä hengittää maksimaalisesti.