Näin Speeheater toimii

No niin, käynnissä on toinen kesä talon raaputusta. Tein taas telineet painekyllästetystä kakkosnelosesta. Valehtelisin jos väittäisin, ettei viiden metrin korkeudessa pelota.
Erityisen ärsyttäviä ovat kimalaiset, jotka ovat pesiytyneet otsalautojen taakse tai kylmävintille.
"Älä huido vaikka se pistäisi", muistutan itselleni.
"Älä huido vaikka se pistäisi. Älähuidovaikkasepis..."
No ei pistänyt. Pullo ampiasmyrkkyä on hyvä itsepuolustusväline, jos ei välitä silmien kirvelystä.

Tuttavat ovat kyselleet, miten Speedheater toimii. Toimiihan se. Laitteen infrapunavastukset lämmittävät ja samalla pehmittävät maalit puupintaan asti. Sen jälkeen maali on periaatteessa helppo kaapia pois. Käytännössä siinä on aina joku naulanpää tiellä tylsyttämässä. Ja paneelilauden kaarevia pintoja - ja etenkin sen ylemmän laudan alapintaa, jossa maali on pysynyt tiukemmin kiinni - on lähes mahdoton puhdistaa.

Se mikä jää, niin jää.

Verkosta olen löytänyt lähinnä valmistajan omia mainoksia, joten liitän tähän yhden otoksen kiinnostuneiden iloksi.

Minulla on Speedheateria varten taittovarsikin, mutta en ole sen käyttöön tottunut. Siinä menee enemmän aikaan asetteluun kuin raapimiseen. Jos käyttäisin putkesta valmistettuja telineitä, käyttö voisi olla helpompaa. Olen myös ollut päättelevinäni, että varsi toimisi paremmin pysty- kun vaakalaudoituksessa - voin olla väärässäkin.

Käytännössä raavin seinää Speedheater toisessa ja raavin toisessa kädessä. Nojaan vasemmalla kädellä laitetta seinää vasten, samella kun kaavin edellistä kohtaa pois. Ottaa se välistä hartioihin, mutta ei tässä kovin pahaan jumiin pääse, kun kiipeilee aina silloin tällöin ylös ja alas telineillä.

Valmista tulee ehkä 2-3 neliötä tunnissa.

Lopputulos

Tässä se nyt on. Lähes kaikki mikä kuvassa näkyy, on saanut pintaansa uuden maalikerroksen....
... ja absoluuttisesti kaikki mikä ei näy, odottaa maalaamattomana ensi kesää.

Maali on Virtasen 4 öljyn laatumaali, joka on sävytetty Tikkurilan Vanhan ajan värit -värikartan mukaan sävyllä 324x. Talon vanha sävy oli mielestämme vähän liian "vihreä" keltainen, emme toistaalta halunneet persikkaakaan, emmekä pääsiäistipua. Jotenkin keltamultakin tuntui vieraalta, vaikka se kaunis sävy onkin. Tämä ei kuitenkaan ole 1800-luvulta eikä maatilan päärakennus.

Valitsimme lopulta maalin ajelemalla pitkin Kristiinankaupungin katuja värikarttojen kanssa. Sopivan kohdalla painoimme jarrua. Suositan metodia - koskaan ei tätä sävyä olisi osannut lastun perusteella ostaa.

Maalia kului puoleen taloon 18 litraa. Päädyn raavin puhtaaksi, talon sivulta otin lateksia pois sen verran kuin lähti. Kuisti oli todennäköisesti vedetty Vinhalla tms niin ohuelti, että ei sitä olisi kannattanut lähteä putsaamaan... päälle vain.

Virtanen lupaa, että tarttuu kaiken päälle. Kerron miten kävi.